Jos on huono säästämään tai on niin pienet tulot, ettei niistä oikein jää yrittämälläkään mitään sukan varteen (näin meillä), annan teille hyvän vinkin joulubonusten kerryttämiseen; Pidä veroprosenttisi mahdollisimman korkeana läpi vuoden! Olet ikään kuin pakotettu pistämään rahaa sivuun pienistäkin tienesteistä. Vähän se voi kirpaista, kun muutenkin pikkuruinen palkka kolahtaa tilille vieläkin piskuisempana, mutta joulukuussa kiität itseäsi, kun voit miettiä, mitä kivaa ja hyödyllistä voisit tänä vuonna ostaa veronpalautuksillasi, sen sijaan, että joutuisit pähkäilemään, millähän sitä saisi sekä mätkyt, että joululahjat maksetuksi.

Tänä vuonna meidän perheen veronpalautuksilla saatiin mm. kauan kaivattu ja haaveiltu digijärkkäri:

Vaikka itse olen sitä mieltä, että pelkkä entistä pätevämpi kalusto ei takaa entistä parempia kuvia, niin pakko myöntää, että kyllähän tämä pitkäaikainen harrastus sai taas ihan uutta pontta tästä laitehankinnasta. Digitaaliseen kuva-aikaan siirryttyämme on vanha, rakas metallirunkoinen Pentax pölyyntynyt kaapin perukoilla. Vaikka yhä arvostankin vanhan koulukunnan kuvaamismetodeja suuresti (ja odotan vielä toiveikkaana pääseväni perheineni jokus asuntoon, johon olisi mahdollista järjestää kotipimiö "vanhanaikaisten" filmikuvien vedostamista varten) on totuus se, että tässä hektisessä aikakaudessa ja elämänvaiheessa on digikuvaaminen tuntunut niin paljon kätevämmältä ja nopeammalta, että kuvia on tullut räiskittyä lähes yksinomaan ankealla pokkarilla. Laatu ja omaleimaisuus on siis joutunut väistymään helppouden, nopeuden ja edullisuuden tieltä.

Jatkossa en toivottavasti joudu tinkimään kummastakaan. Digitaalisella järjestelmäkameralla kuvatessa on myös yksi ihan selkeä etu filmikuvaamiseen verrattuna; teoriassa moneen kertaan kerratut valotusaikojen säädöt, polttovälin muutokset ja ISO-arvojen vaihtelut on helppo testata ja muistuttaa mieleen käytännössä. Ihan harjoituksen ja mielenvirkistyksen vuoksi onkin näin alkuun tullut kuvattua samaa kohdetta kerta toisensa jälkeen, samassa valaistuksessa, noilla säädöillä kikkaillen. Ihanaa on myös se, että väriasetuksia voi vaihdella kuvauksen lomassa mielensä mukaan ja nähdä heti, mikä sopii mihinkin parhaiten. Mustavalkokuvien suurena ystävänä monochrome onkin selvästi meidän kamerassa eniten käytetty. Manuaalitarkennuskin vaati selvästi taas hetken totuttelun pitkän tauon jälkeen. Tykkään sitä käyttää kyllä, kun sen mahdollisuus on ja pyrin muutenkin jättämään automaattisäädöt nopeatempoista tilanne/viihdekuvausta varten (mm. lastenkutsut, illanistujaiset tms). Kiva kuitenkin, kun on sekin vaihtoehto olemassa. Esim omakuvia olisi aika vaikea ottaa ilman ja onneksi silloinkin voi halutessaan jättää vain sen tarkennuksen kameran tehtäväksi.

Ihan mahtava juttu kaiken kaikkiaan! Olihan se iso hankinta meidän pienestä budjetista, eikä ilman noita tuntuvia veronpalautuksia ehkä edes mahdollinen. Mutta toisaalta ehdottomasti kuitenkin joka euron arvoinen. Vihdoinkin myös minun kuvablogini siirtyy järjestelmälliseen (:D) digiaikaan. Pitkän tauon jälkeen tuntuu taas mukavalta alkaa tätäkin päivittää uuden, entistä ehomman kuvamateriaalin turvin :)

Ja niinhän se on, että uusi vuosi, uudet kujeet! Kuvauksellista uutta vuotta 2008!!!!